Ensimmäinen Turkin matkani ikinä. Mielikuvia oli monenlaisia. Päällimäisenä oli ehkä kuumuus. Kauheeta, ahdistavaa..45´C varjossa! Miten siellä voi olla! Ilmasto osoittautuikin siedettäväksi. Tosin kuulun niihin ihmisiin jotka sopeutuvat muutoksiin nopeasti. Suomeen palatessa tulikin jäätävän kylmä.Hotelli oli upea. Parvekkeelta avautui näkymä Alanyan linnoituskukkulalle ja merelle. Myös uima-allas baareineen näkyi parvekkeelta. Nukkumaan ei tullut mentyä koskaan aikaisin, ei ainakaan ennen allasbaarissa esiintyneen bändin esiintymisen lopettamista. Olin Alanyassa opaskurssilla, joten ohjelmaa oli aamusta iltaan. Satamadiskot joutui siis jättämään toiseen kertaan. Kävimme kyllä seuraamassa jalkapallo-ottelua ja muutaman kerran drinkillä ranta-alueen baareissa, juuri sen verran että pääsi tutustumaan pintaa syvemmälle alkumatkasta ärtymystä aiheuttaneisiin huuteleviin sisäänheittäjiin. Baarimikot osoittautuivat kaikessa rahanahneudessaan (kukapa ei sitä ahnehtisi elannon riippuessa turismista joka tänä vuonna oli Turkissa sangen huonolla mallilla..) oikein mukaviksi, ja huomasimme pian että meillä oli myös yhteisiä tuttuja.

Matka jatkui Alanyasta Belekin golf-keskusten kautta Kemerin merenrantakaupunkiin, jossa tutustuimme vielä muutamaan mielenkiintoiseen Turkkilaiseen, ja kävimme mm.ihastuttavalla koko päivän kestävällä meriretkellä goulet-veneellä. Kemerissä ehti käväistä paikallisessa Aura Moonlight-diskossa, joka oli kansainvälisenkin mittapuun mukaan erinomainen niin musiikin kuin sisustuksen ja paikankin suhteen. Yllätin kyllä itseni murtamassa vahvoja ennakkoluuloja Turkkia kohtaan tuona iltana, kun tanssin lavalla paikallisten kanssa Turkin lippua paikallisen musiikin tahdissa heiluttaen. Loistava päätös reissulle.

Matkalla lentokentälle painoin vielä sielunpohjalle muiston kauniista mereen laskeutuvista vuorista ja kylistä helminauhatien varrella. Ehkä palaan jonain päivänä tännekin!